Poliisitutkinta
Tornion kaupunginvankilassa pidettiin 30. ja 31. elokuuta 1899 poliisitutkinta, jossa olivat länsä kaupunginpalvelijat Emil Hackzell ja Henrik Björn sekä maapoliisi Juho Lempeä. Tutkinnan aiheena oli eräässä Haaparannan kaupungin anniskelupaikassa tapahtunut varkaus.
Työmies Eskil Lotvonen Kempeleestä halusi nostaa syytteen rahakukkaronsa varastamisesta. Kukkaro sisälsi neljä 10 kruunun ja kolme 5 kruunun seteliä, yhden 5 markan setelin, kaksi 2 markan rahaa ja muita pienempiä rahoja, joita Lotvonen ei enää tarkoin muistanut. Varkaus oli tapahtunut tiistai-iltana 29.8. Lotvosen nukkuessa juovuspäissään nk. ”krouvin” lattialla. Kukkaro oli tuolloin Lotvosen housunkauluksen eli linningin alla. Varkauteen oli Lotvosen mukaan syyllistynyt työmies Henrik Sirén Kivijärveltä.
Poliisitutkinnossa olivat kuultavina seuraavat henkilöt: maapoliisi Juho Lempeä, kuohari Kalle Wilhelm Witikka, työmies Antti Mäki, työmiehen vaimo Henriika Karoliina Purra ja vastaaja Henrik Sirén. Ensimmäisenä pääsi ääneen Juho Lempeä, joka kertoi
että todistaja, jolle seuraavana aamuna oli Röyttään telefoonilla asiasta ilmoitettu, höyrylaivassa ”Wellamo” oli ottanut vastaajan kiinni ja vienyt hänet kaupunginvankilaan. Wangittaessa oli todistaja kysynyt eräältä Sirénin kumppanilta oliko Sirénillä rahaa, johon tämä oli vastannut ei nähneensä Sirénillä muita rahoja kuin yhden 5 kruunun setelin. Tähän oli Sirén lausunut ”no, eihän mulla olekaan muita rahoja kuin ne 5 kruunua”. Todistajan toimittamassa tarkastuksessa oli Sirénillä kuitenkin ollut yhteensä 34 markkaa 51 penniä.
Kuohari Kalle Wilhelm Witikka Ullavan seurakunnasta ilmoitti nähneensä selvästi, kun Henrik Sirén otti kukkaron Lotvosen alushousujen kauluksen alta. Sen jälkeen Sirén lähti pakoon ja Witikka yritti saada hänet kiinni.
Työmies Antti Mäki Alahärmän Kojolan kylästä:
että todistaja samassa tilaisuudessa Haaparannan krouvissa oli nähnyt Sirénin koettelevan Lotvosen povea viime mainitun nukkuessa laattialla, ja että Sirén silloin myöskin aukasi Lotvosen villatröijyn, jolloin todistaja pyysi vastaajaa jättämään Lotvosen lepäämään. Kun todistaja sittemmin puhutteli erästä toista miestä, ei hän tullut muuta huomanneeksi.
Työmies Ulrik Purran vaimo Henriika Karoliina Purra totesi, että vastaaja Sirén on tänä kesänä nähnyt usein hänen miehensä Ulrik Purran olutanniskelupaikassa. Siksi todistaja sanoi ”varmaan tietävänsä, ettei vastaajalla koskaan anniskelupaikassa ole ollut isompia rahoja kuin ainoastaan lantteja”. Todistajan mies oli kerran kysynyt Siréniltä, tekeekö hän mitään työtä, ”kun hän aina on kaikellaisten tuntemattomien miesten seurassa juomassa”. Sirén oli vastannut: ”Muilla konsteilla minä elän.”
Vastaaja Henrik Sirén
joka ennen on rangaistu ensikertaisesta varkaudesta, sanoo olleensa viime viikolla heinäntyössä Närän talossa Mattilan kylässä, ja oli hän, sunnuntaina tämän Elokuun 27 päivänä, lähtiessään pois talosta lopputilissä saanut 9 kruunua 75 äyriä. Toistakymmentä kruunua sanoo vastaaja maanantaina Elokuun 28 päivänä korttipelillä nk. Wennbergin pihalla tässä kaupungissa voittaneen tukkimiehiltä, jotka sitten seuraavana päivänä olivat olutanniskelupaikassa tarjonneet hänelle olutta. Wastaaja kieltää jyrkästi olevansa syypää nyt kysymyksessä olevaan rikokseen.
Raastuvanoikeus
8.9.1899
Asiaa käsiteltiin Tornion raastuvanoikeudessa ensimmäisen kerran 8.9.1899. Syytetty Henrik Sirén kertoi saaneensa vähän enemmänkin rahaa kuin hän poliisitutkinnassa oli ilmoittanut: myydystä päällystakista viisi kruunua, laukusta 2 markkaa 80 penniä sekä vielä useassa eri paikassa korttipelillä pienempiä rahamääriä.
Maapoliisi Lempeä kertoi vastaaja Sirénin tukkineen tupakoita kengän varteen ja sanoneen, että taitaa tulla pitempi reissu. Lisäksi vastaaja oli antanut yhden kruunun yövartija Haapalalle lahjaksi ja juonut kahvia, missä yhteydessä hän oli todennut: ”Eipä taida pitkään olla tarjolla.”
Syyttäjä Tamelander pyysi lykkäystä vastaajan mainetodistuksen ja todistajien hankkimista varten.
18.9.1899
Istuntoon tulivat saapuville kaupunginviskaali V. E. Tamelander ja asianomistaja Eskil Lotvonen, joiden lisäksi saliin tuotiin raudoissa vastaaja Henrik Sirén kaupunginvankilasta. Ennen aikaisempien pöytäkirjojen lukemista oikeudessa luettiin ilmiantajan ja vastaajan mainekirjat.
Kempeleen seurakunnasta tuli todistus, että Esko Matinpoika Lotvonen oli syntynyt 7.12.1842 Muhoksella ja oli saanut vuosina 1860–1896 rangaistuksia Limingan kihlakunnanoikeudessa sekä Tornion ja Oulun raastuvanoikeudessa. Kivijärven pastori P. Krank taas oli lähettänyt todistuksen siitä, että itsellinen Heikki Wilho Jaakonpoika Siren Kivijärven kylästä oli syntynyt 17.1.1855 ja oli saanut vuonna 1896 Lohtajan, Kannuksen ja Toholammin käräjillä tuomion ensikertaisesta varkaudesta, kunnianloukkauksesta ja kiroilemisesta.
Tämän jälkeen syyttäjä
mainitsi todistamaan kuohari Kalle Wille Kallenpoika Witikan eli Näfverbackan Ullavan kappelista, joka myös saapuville tuli mutta sai oikeudelle tuntemattomana poistua. Syyttäjä ilmoitti kyllä tilanneensa vaan ei vielä saaneensa todistaja Witikan mainetodistuksen.
Saarnaaja K. Simelius kirjoitti 18.9.1899 Ullavan seurakunnassa todistuksen, ”ettei sellaista henkilöä jonka nimi on Kalle Wilhelm Kallenpoika Witikka eli Näfverbacka löydy Ullavan seurakunnan kirkonkirjoissa”.
2.10.1899
18.9. pidetyn istunnon jälkeen oikeus oli saanut käsiinsä haaparantalaisen valokuvaajan Mia Greenin ottaman kuvan Kalle Wille Witikkana esiintyneestä miehestä.
Kälviän nimismies Otto Ellfolk kirjoitti 27.9. kaupunginviskaali V. E. Tamelanderille:
Kirjeenne johdosta tämän kuun 23 päivältä saan täten kunnian liittää yhden todistuksen, luotettavilta henkilöiltä, että valokuva on Wille Roffinoffilta eikä Kalle Näfverbackalta, joka muutenkin oli Matin eikä Kallen poika.
Että me allekirjoittaneet tunnemme tämän todistuksen kanssa yhteensidotusta valokuvasta Wille Roffinoffin nimellä paikkakunnallamme välistä oleskelevaksi mieshenkilöksi, saamme täten pyynnöstä todistaa Kälviällä Syyskuun 27 pnä 1899.
Todistuksen olivat allekirjoittaneet herastuomari J. Wähälä, lautamies Kalle Tuunala, kauppias A. Kivelä ja kauppapalvelija J. Pietilä. Ellfolkin kirjeen alapuolella oli lyijykynällä kirjoitettu ruotsinkielinen teksti: ”Ingen vet med bestämdhet hvarifrån han är hemma men torde det vara från Ladoga trakterna. Släpp nu icke den lymmeln innan det blir klart hvad det är för strofil” (Kukaan ei tiedä tarkkaan, mistä mies on kotoisin, mutta luultavasti Laatokan seuduilta. Älkää nyt päästäkö sitä lurjusta, ennen kuin selviää, mikä hyypiö hän oikein on.)
Ellfolkin kirjeen ja todistuksen lukemisen jälkeen raastuvanoikeus julisti asiassa lopullisen päätöksen:
Raastuvanoikeus on tutkinut tämän asian, ja koska kannetta vastaajaa vastaan ei ole jatkettu ja näytetty ei ole että varkaus edes olisi tapahtunut, sentähden, ja kun raastuvanoikeus ei voi antaa mitään arvoa poliisitutkinnossa kuullun todistajan Kalle Wille Witikan eli Näfverbackan todistukselle, kun tämä on ilmoittanut väärän nimen ja hänen maineensa sekä kotipaikkansa ovat tuntemattomat, katsoo raastuvanoikeus oikeaksi päästää vastaaja syytöksestä vapaaksi, ja on vastaaja siis viipymättä irti laskettava.
Lähteitä:
Artikkelikuvassa Tornion Röyttä vuoden 1900 tienoilla, kuvaaja Mia Green. Historian kuvakokoelma, Museovirasto.
KA Oulu, Tornion RO, AI:237 Raastuvanoikeuden tuomiokirja 1899.
