Talollinen Jyrki Larivoninpoika Suojärven pitäjän Kokonniemen kylästä kierteli kesällä 1756 kahden muun miehen kanssa Juvanselkä-nimisellä yhteismaalla etsimässä kaskeamiseen sopivia paikkoja. He kulkivat metsässä neljä päivää ja pysähtyivät kolmeen eri paikkaan merkitsemään kaskea. Neljäntenä päivänä heitä vastaan tuli yhtäkkiä joukko uhkaavan näköisiä miehiä seipäät tanassa. Jyrkin nuoremmat kumppanit, Filati Ignatinpoika ja Ivan Bogdanov, säntäsivät karkuun. Jyrki sen sijaan oli jo 60-vuotias eikä ehtinyt paeta hurjimusten tieltä.
Seitsenhenkinen miesjoukko pieksi Jyrkin pahanpäiväisesti ja jätti hänet metsään virumaan. Kumppanit tulivat kahden vuorokauden päästä hakemaan Jyrkiä kotiin, mutta koska miehestä ei ollut kävelijäksi, hänet piti noutaa hevosella. Jyrki oli kauttaaltaan turvoksissa, ja hänellä oli päässä ammottava haava. Kotona hän makasi kaksi viikkoa henkihieverissä.
Jyrki haastoi pieksäjänsä käräjille, ja asiaa käsiteltiin Salmin talvikäräjillä kahteen otteeseen tammi- ja helmikuussa 1757. Kaikki syytetyt olivat Hyrsylän kylästä: Sila Ivaninpoika, Trofim Ossipanpoika, Lari Stepaninpoika, Parfenti Feodorinpoika, Aresti Jakovinpoika, Ignati Kondratinpoika ja Maksima Mitrofaninpoika. Kantaja Jyrki Larivoninpoika vaati vahingonkorvauksia, oikeutta käyttää jo merkitsemiään kaskialueita sekä rangaistusta väkivallantekijöille.
Ensimmäisenä käräjäpäivänä syytetyistä olivat paikalla vain Sila Ivaninpoika ja Maksima Mitrofaninpoika. Koska haaste käräjille oli tullut sangen myöhään, Trofim Ossipanpoika, Parfenti Feodorinpoika ja Ignati Kondratinpoika olivat ehtineet matkustaa Viipuriin. Lari Stepaninpoika puolestaan makasi sairaana kotona, ja Aresti Jakovinpoika oli lähtenyt lähistöllä olevaan Käsnäselän kylään.
Asiassa erikseen kuultujen Silan ja Maksiman kertomukset tapahtumien kulusta olivat yhteneväiset. Tapahtumapäivän aattona muutama hyrsyläläinen oli ollut kalassa Suojujoella, kuuden virstan päässä Hyrsylän kylästä. He olivat nähneet joen toisella puolella pari miestä kaatamassa kaskea. Tämän kuultuaan kymniekka Sila Ivaninpoika otti edellä mainitut kuusi hyrsyläläistä talonpoikaa mukaansa ja lähti ottamaan selvää tilanteesta. Kun he saapuivat perille, Jyrki Larivoninpoika oli kumppaneineen paraikaa kaatamassa kaskea, jonka Sila sanoi vastikään merkinneensä. Hyrsylän miehet läksivät seipäät kädessään astelemaan kohti kaskenkaatajia, jotka asettuivat heti kassarat kädessä vastarintaan. Sila, Lari ja Maksima menivät miesten luo ensin ja huusivat pian muita avukseen. Lari Stepaninpoika löi ensi töikseen Jyrkiä kepillä, mutta muiden lyömisistä Sila ja Maksima eivät osanneet sanoa mitään.
Jyrki kiisti Silan väitteet kasken merkinnästä ja sanoi voivansa mennä valalle siitä, ettei nyt puheena olevia kaskialueita ollut aikaisemmin vallattu. Jonkin matkan päässä tapahtumapaikasta oli kyllä paikka, josta oli kaadettu kassaralla kolme pientä puuta, mutta siihen paikkaan Jyrki ja kumppanit eivät olleet kajonneet. Sila myönsi, että kantaja oli merkinnyt kasken ensimmäisenä ja että Suojujoen ja Hautavaaran välinen maa oli ollut koko Venäjän vallan ajan yhteiskäytössä ilman pitäjänrajojen valvomista. Kun Jyrkiltä kysyttiin, miksi hän oli lähtenyt kaskimaan perässä Salmin pitäjän Hyrsylän kylään asti, hän vastasi, ettei lähempää ollut löytynyt sopivaa kaskimaata. Hän huomautti myös, että salmilaiset ja suojärveläiset olivat ennenkin viljelleet toisen pitäjän mailla eikä pitäjänrajoista ollut koskaan puhuttu.
Ensimmäisenä käräjäpäivänä kuultiin todistajana kantajan seurassa ollutta kymniekka Filati Ignatinpoikaa. Hän totesi, että Jyrki Larivoninpoika olisi varmasti piesty hengiltä, ellei hän olisi huutanut metsän suojista, ettei miestä saa tappaa. Kun Silalta ja Maksimalta kysyttiin, kuka syytetyistä oli kieltänyt pahoinpitelemästä Jyrkiä kuoliaaksi, he mainitsivat Trofim Ossipanpojan ja Parfenti Feodorinpojan mutta totesivat samaan hengenvetoon, että he kaikki seitsemän osallistuivat aluksi Jyrkin pieksemiseen.
Toisena käräjäpäivänä kaikki syytetyt olivat paikalla. Tappelusta ei tullut ilmi mitään uutta, mutta vahvistetuksi tuli, että Lari Stepaninpoika ja Sila Ivaninpoika olivat aluksi lyöneet Jyrkiä seipäällä päähän.
Oikeus katsoi päätöksessään toteen näytetyksi, että syytetyt olivat kymniekka Sila Ivaninpojan kehotuksesta vakaassa vahingoittamisen tarkoituksessa lähteneet kaskimetsään ja piesseet Jyrki Larivoninpojan seipäillä niin pahasti, että hänen päähän saamastaan haavasta oli vieläkin selvä jälki näkyvissä. Syytetyt eivät myöskään voineet kiistää, että Suojujoen kaskimetsä oli ollut koko Keisarilliseen Venäjään kuulumisensa ajan Suojärven pitäjän ja Hyrsylän kylän yhteiskäytössä. Näistä syistä syytetyt olisi Hallitsevan senaatin kesäkuussa 1752 antaman, riitamailla tappelua koskevan ukaasin nojalla tuomittu kuolemaan. Koska näillä main kuitenkin noudatettiin Ruotsin vallan aikaisia lakeja ja asetuksia, kihlakunnanoikeus tuomitsi syytetyt erisuuruisiin, kuudesta neljäänkymmeneen markan sakkoihin. Perusteina olivat Kristoffer kuninkaan maanlain kuninkaan kaaren luku 28 ja tahallisen haavoittamisen kaaren luku 6. Tappelusta annettavat sakot määrättiin kaksinkertaisiksi tahallisen haavoittamisen kaaren luvun 17 nojalla. Kymniekka Sila Ivaninpojalle määrättiin vielä erillinen sakko, koska hänen olisi pitänyt estää tappelu mutta hän oli sen sijaan itse ollut tappelun alkuunpanijana.
Juttu alistettiin oikeuskollegiolle, joka vahvisti Salmin kihlakunnanoikeuden helmikuisen päätöksen 18. heinäkuuta samana vuonna.
Jutun lähteenä olevassa oikeuskollegion aktissa 916 on alkuperäisten ruotsinkielisten käräjäpöytäkirjojen kopiot Salmin talvikäräjiltä ja niiden saksankieliset käännökset sekä aktiin liittyvä kirjeenvaihto ja oikeuskollegion päätös saksaksi. Kansilehdeltä näkyy, että saksan seassa on myös latinaa:
Criminal-Acta C[on]tra Sila Iwanow et Complices. in p[unc]to verübter Schlägereij im Walde (Rikosasia Sila Ivaninpoikaa ja rikoskumppaneita vastaan koskien tappelua metsässä).
 |
Lähteitä:
KA Hki Oikeuskollegion akti 916.
Kristoffer kuninkaan maanlaki, suom. Kollanius.
