Aloitteen kehruu- ja kudontakoulun perustamisesta Keuruulle teki 1822 turkulainen kauppias ja laivanvarustaja Abraham Kingelin (1788–1849). Kauppias Kingelin oli Keuruun kappalaisen Abraham Kingelinin (1755–1808) poika, joka oli 15-vuotiaana lähtenyt liikealalle, apulaiseksi Christian Birkstedtin kauppaliikkeeseen Turkuun. Keuruun koulun perustamisen aikaan Kingelinillä oli jo monia omia yrityksiä. Kaupankäynnin ja erilaisten teollisuushankkeiden lisäksi hänen kiinnostuksensa ulottui koulutuksen ja kulttuurielämän eri aloille. Kingelin oli Turun ensimmäisen kauppakoulun alkuunpanija ja oli myös mukana perustamassa Mustialan maanviljelysopistoa. Hän oli Talousseuran jäsen, ja seura palkitsi hänet monin huomionosoituksin. Abraham Kingelin kuoli Turussa vuonna 1849.
Abraham Kingelin lähetti keuruulaisille tammikuussa 1822 kirjeen, jossa hän esitti näkemyksensä siitä, että maaseudun elintason parantamiseksi ja tuontitavaroiden korvaamiseksi kotimaisilla tuotteilla tarvittiin uusia elinkeinoja. Esimerkiksi hän otti Ruotsin panostuksen kotiteollisuuteen ja erityisesti pellavanjalostukseen. Samoja tavoitteita ajoi Suomen talousseura, jonka perustama Benvikin koulu oli jo neljän vuoden ajan kouluttanut pellavanjalostukseen perehtyneitä opettajattaria. Voidakseen omalta osaltaan tehdä jotain synnyinseutunsa hyväksi Kingelin sanoi olevansa valmis perustamaan Keuruulle omalla kustannuksellaan Benvikin kaltaisen kehruu- ja kutomakoulun ja hankkimaan opettajaksi Benvikissä opin saaneen opettajattaren. Oppilaiksi otettaisiin rahvaan lapsia, erityisesti köyhissä oloissa eläviä. Opetus koulussa olisi ilmaista. Hän sitoutui myös ostamaan markkinoiden parhaaseen hintaan koulussa valmistetut tuotteet sekä palkitsemaan ahkerimmat ja taitavimmat kutojat ja kehrääjät. Koulun paikaksi Kingelin ehdotti kirkon lähellä sijaitsevaa pitäjäntupaa, jota lisärakentamisen jälkeen voitaisiin käyttää myös entiseen tarkoitukseensa. Opettajattarelle tulisi asunto samaan rakennukseen. Kingelin osallistuisi rakennuskustannuksiin ja maksaisi opettajattaren ylläpidon.
Kingelinin ehdotusta käsiteltiin pitäjänkokouksessa maaliskuussa. Selostettuaan kirjeessä mainittuja yleisiä näkökohtia puheenjohtajana toiminut pitäjänapulainen Isak Emanuel Perdén vetosi kuulijoihinsa luettelemalla koulusta koituvia etuja. Ensinnäkin tyttäret oppisivat koulussa ahkeriksi ja hyvätapaisiksi työntekijöiksi, ja he voisivat kutojina hankkia hyvät rahat omalla työllään sen sijaan, että he nyt markkinoilla tuhlasivat viimeiset lanttinsa turhanaikaisiin koristuksiin. Toiseksi pitäjä säästäisi useita satoja riikintaalareita vuodessa, kun muiden kustannuksella elävät kerjäläiset ja kuljeksijat saataisiin työhön. Kaikkia kokouksen osanottajia perustelut eivät vakuuttaneet. Joidenkin mielestä laitoksesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä – taustalla saattoi olla pelko, että koulu olisi piioiksi soveltuville neitosille palveluspaikkoja houkuttelevampi vaihtoehto. Kouluun periaatteessa myönteisesti suhtautuneetkaan eivät halunneet osallistua pitäjäntuvan laajennukseen, koska ajat olivat huonot. Kokous lausui kiitollisuutensa Kingelinille, ja asiaan luvattiin palata, kun vuodentulo olisi parempi.
Abraham Kingelin perusti koulun ilman keuruulaisten myötävaikutusta yhdessä veljensä, Laukaan kihlakunnan kruununvouti Anders Johan Kingelinin kanssa. Koulun sijaintipaikaksi tuli pitäjäntuvan sijasta Kingelinien omistama Viikin talo. Opettajattareksi oli hyvissä ajoin pestattu hattulalainen Maria Laka, joka vuonna 1821 oli saanut todistuksen Benvikistä parhain arvosanoin. Muuttokirja on päivätty helmikuussa 1822, ja rippikirjan mukaan Maria saapui Keuruulle maaliskuun alussa, jo ennen kuin pitäjänkokous käsitteli asiaa. Hänet on merkitty kehruukoulun opettajattarena (spinnskolans lärarinna) pappilan sivulle.
Jo perustamisvuoden elokuussa tarkastettiin pitäjänkokouksessa keuruulaisten neitojen kutomia kankaita, joista näytteet palkintoanomuksineen lähetettiin Talousseuralle. Maria Lakan kolmannen luokan kangas “osoitti mestarin taitavuutta”. Parhaimman luokan kankaan oli kutonut myös räätälintytär Maria Andersintytär Roos. Talollisen tytär Liisa Petterintytär Peräinen ja torpparintytär Katariina Davidintytär Myllymäki olivat kutoneet toisen luokan kankaat. Kaikki työt olivat valmistuneet Maria Lakan valvonnassa.
Kun kudonnaisia tarkastettiin lokakuussa 1823, Maria Laka oli jo lähtenyt takaisin Hattulaan. Opettajattarena Viikissä oli nyt räätälintytär Eeva Roos, s. 26.9.1802, joka oli opetellut myös vaativampaa kilpikudontaa (dräll). Eeva esitteli kolmannen luokan kankaansa, samoin Liisa Peräinen ja Kaisa (Katariina) Myllymäki. Hedvig Matintytär Talaslahti oli kutonut toisen luokan kankaan, ja ensimmäisen luokan kankaan toi näytille Eeva Roosin sisar, Fredrika Roos. Keuruun pitäjänkokouksessa arvosteltiin myös muiden kuin koulussa opiskelleiden kankaita, kyseisenä vuonna Maria Henrikintyttären kutoma toisen luokan kangas.
Syyskuussa 1824 palkintoja anoivat tutut Eeva Roos, Hedvig Matintytär ja Fredrika Roos. Heidän lisäkseen tarkastettiin koulussa vasta vuoden opiskelleiden Maria Danielintyttären ja Leena Matintyttären kankaat. Kappalainen Perdén mainitsee erityisen huomattavana seikkana jo 36-vuotiaan Leena Matintyttären saavutuksen. Leena oli ollut lapsesta saakka vammainen ja “kulkenut yli neljäntoista vuoden ajan puujaloilla” (öfver fjorton år nödgats gå på Träben). Henkensä pitimiksi hän oli saanut avustusta köyhäinkassasta. Oltuaan koulussa vuoden hän pystyi nyt kutomaan lähes virheetöntä kolmannen luokan kangasta. Talousseuralle lähetetyssä pitäjänkokouspöytäkirjan otteessa esitettiin toive, että Talousseura tavanomaisen palkinnon lisäksi korvaisi Marialle ja Leenalle myös heidän siihen mennessä itse maksamansa opiskeluajan kustannukset. Kolmannen luokan kankaasta haki palkintoa myös koulusta jo valmistunut Liisa Peräinen. Hänenkin saavutuksensa oli erityiskiitoksen arvoinen: lapsuudestaan saakka vammainen Liisa oli edellistalvena ollut pitkään vuoteenomana.
Samassa pitäjänkokouksessa lausuttiin kiitos kruununvouti ja nimismies Anders Johan Kingelinille hänen isänmaallisista uhrauksistaan. Kruununvouti oli käyttänyt useita satoja ruplia rakentaakseen talonsa yhteyteen sopivat tilat koulua varten. Käsityöopetuksen lisäksi koulussa huolehdittiin myös oppilaiden henkisistä tarpeista. Heillä oli vapaa-aikanaan tilaisuus käyttää hyväkseen koulun huolellisesti valittuja kirjoja, ja he olivat saaneet opetusta kirjoittamisessa ja laskemisessa.
Keuruun koulun toiminta loppui noin 1834, kun Anders Johan Kingelin kuoli. Paikkakunnalta tuli myöhemminkin palkintohakemuksia Talousseuralle. Sekä Eeva Roosille että Leena Matintyttärelle anottiin palkintoja 1834, ja Leenan kankaasta lähetettiin anomus vuonna 1835. Näihin aikoihin hänen sanotaan olevan itsellinen piika pappilassa. Leenan syntymäaika rippikirjassa on silloin 1788, aiemmin Viikissä syntymäaika on 27.6.1789. Leena sai palkinnon ainakin vielä vuonna 1839. Kaksi vuotta aikaisemmin hänet oli vihitty torppari Abraham Erikinpoika Kataiston kanssa. Leena Matintytär kuoli “pistoksiin” 15.6.1853. Mitään kutomiseen tai kehräämiseen viittaavia työvälineitä ei torpparin vaimon perukirjassa mainita. Saattaa olla, että Leena harjoitti kutojan tointaan pappilassa tai taloissa kiertämällä.
Maria Lakan vaiheista Hattulaan paluun jälkeen kerrotaan myöhemmin.
Lähteitä:
Karonen, Petri, Kauppaneuvos Abraham Kingelin (1788–1849). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/66. Luettu 28.8.2019.
ÅAB FHS, D XV B I 38. Keuruun pitäjänkokous 26.9.1824.
KA Sta, Gs: 30 Talousseuran tilitykset tositteineen 1838–1839.
KA Digitaaliarkisto. Keuruun käräjäkunnan perukirjat 1853.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Åbo Tidningar 30.1.1849.