Suometar-lehden numerossa 5.5.1848 julkaistussa artikkelissa ”Rahwaanopetus-keinoja Suomessa” kerrottiin lehden saaneen monista seurakunnista tietoja kansanopetuksen tilasta. Joukossa oli myös selonteko Lopella vuonna 1847 aloitetuista sunnuntaikouluista. Kirjoittajana oli ilmeisesti kirkkoherra Fredrik Elers, vaikkei se käy jutusta ilmi. Hänen mukaansa sunnuntaikouluja oli jo melkein jokaisessa kinkerikunnassa, ja toivottiin, että viiden tai kuuden vuoden päästä pitäjään saataisiin oikea koulu:
– – sen warten on meillä jo 150 tynnyriä Rukiita, joita lainataan ulos tawallista kaswua vastaan, niin että siitä saadaan ehkä hywinki kaunis summa, jonka kaswuilla woipi palkita hywinki kunnollisen Opettajan.
Kertomus jatkui numerossa 20:
Waikein oli saada ensimäinen Sunnuntaikoulu alkuun. Se sai suuren wastuksen; waan neuwomisilla ja selityksillä, wakawuudella ja toimella onnistui se kuitenki wiimein. – – Opettajiksi olemme saaneet joka kylän Kuudennus-miehiä ja Kylänwanhimmia – sanalla sanoen: tunnollisimmia ja luwussa taitawimmia miehiä. Mieluisesti owat useammat näistä ottaneet tämän työn ja waiwan ainoastaan kauniin tarkoituksen woittamiseksi. Näissä sunnuntaikouluissa opetetaan sisästä- ja muisti-luwusta selkeän Lankasteritawan mukaan; tawuu on muka monelle tietymätön asia, ja ainoastaan tämmöisillä kouluilla ja mainitulla tawalla woidaan nykyjään hywä tawuutaito ja puhdas sisästäluku annettaa lapsille. Lapset ovat näiden kouluin kautta tulleet oikeaan kilpa-intoon, niin että 7, 8 ja 9 wuotiset lapsikiekkanat lukewat puhtaasti kirjasta ja taitawat katkesmuksensa kuin Isämeitänsä. – –.
Pitäjänkokouksessa 20.10.1850 kirkkoherra totesi kaikkien sunnuntaikoulujen opettajien olevan kiitoksen arvoisia ja ehdotti palkittavaksi seuraavia erityistä uutteruutta ja intoa osoittaneita opettajia: lampuoti Erik Fredrik Cavenius Heikkilä kirkonkylästä, talollinen Emanuel Eliaanpoika Ollikkala Vojakkalasta, tilanhoitaja Emanuel Wilkman Naski Läyliäisiltä, rusthollari Josef Uusitalo Sajaniemestä ja talollinen Aaron Nissi Launosista. Elers otti yhteyttä Suomen Pipliaseuraan, joka lahjoitti opettajille ”paremman kvarttokokoisen sidoksen” uusimmasta suomenkielisestä Raamatusta varustettuna merkinnällä lahjoituksen perusteista.
Kuten kirkkoherra Suomettaressa kirjoitti, lapset olivat yleensä innostuneita ja oppivat nopeasti. Monelle varttuneemmalle lukemaan opettelu sen sijaan oli tervanjuontia. Sajaniemen sunnuntaikoulun opettaja Åkman lähetti vuonna 1848 kirkkoherralle seuraavanlaisen kirjeen:
 |
| KA Hml Lopen srk, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet. |
Mielikarvaudella täyryn minä ilmoitta korkeasti oppinelle Herra Brovastille: että ylimelkon Drengi Johan on laiminlyönnyt sunnuntai skoulun käymisen juri tyckänän sitten lukuisten ja mikä vielä enämpi on jos Isäntä häntä käske Kirckon elli Skoulun nin hän vastaa ei olevansa Kirkon kipee eikä Jumalan sanan vaivanen Korttispeli ja Korttelikuti on ollut hänen pyhä työnsä. Jalkusen piika Maija ei myös ole käynyt skoulusa.
Sajaniemestä se 11 p. Syskusa 1848 E. Åkman.
[Korttelikuti on ainakin tämän kirjoittajalle outo sana. Olisiko kyseessä korttelin eli 0,327 litran vetoinen viinanassakka, kutting?]
Åkmanille huolta aiheuttaneet renki ja piika olivat todennäköisesti Juho Eerikinpoika, s. 1829, ja Maija Juhontytär, s. 1830. Lukemaan heidänkin oli opittava, jos mielivät päästä ripille ja naimisiin. Hankittuaan jonkinlaisen lukutaidon ja opeteltuaan ulkoa vaaditut uskonkappaleet molemmat pääsivät ripille ”ehdollisesti” vuonna 1849. Juho oli silloin 20- ja Maija 19-vuotias.
Pitäjänkokouksessa 11.9.1859 velvoitettiin vanhemmat ja isännät lähettämään kyläopettajan oppiin kaikki kymmenen vuotta täyttäneet lapset ja palkolliset, jotka lukusilla oli todettu lukutaidottomiksi. Jos vanhemmat eivät pystyneet maksamaan opettajan viiden kopeekan päiväpalkkaa, tuli kinkeripiirin talollisten huolehtia maksusta. Palkollisten koulumaksut isäntä sai halutessaan vähentää vuosipalkasta.
Rästissä olevia maksuja ja koulunkäynnin laiminlyömistä käsiteltiin pitäjänkokouksissa. Syynä poissaoloon oli useimmiten sairastuminen tai se, ettei lapselle ollut antaa tarpeelllista vaatetusta kouluunmenoa varten. Köyhyyteensä ja kouluvaatteiden puutteeseen vetosi esimerkiksi vuonna 1860 Joentaan Konkkalan muonatorppari Abraham Sohlman, jonka tytär Maija Stiina oli kokonaan jättänyt tulematta kouluun. Sohlmanin mukaan tytärtä opetettiin kyllä kotona. Vojakkalan Sokalan muonatorppari Iisak Maijanpoika ei köyhyytensä vuoksi pystynyt maksamaan silloin 13-vuotiaan poikansa Juho Kustaan 17 päivää kestänyttä koulunkäyntiä. Juholla olikin suuria vaikeuksia lukemaan oppimisessa, mutta sinnikkäästi yritettyään hän pääsi ripille 22-vuotiaana syksyllä 1869.
Lähteitä:
KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet.
Pitäjänkokoukset 20.10.1850, 11.9.1859, 9.9.1860.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Suometar 5.5.1848 ja 19.5.1848. Linkit tekstissä.
Otsikko on A. Kiven Seitsemästä veljeksestä. Veljiään lukemaan opettava Eero kysyy naljaillen: A, P, C ummee nälkäpuuroo. Mitä ymmärretään sillä lauseella, Juhani?
