Kupariseppämestari Johan Komoin Hämeenlinnasta

Johan Komoin (Kommoin, Komonen) syntyi Käkisalmessa 18.3.1792. Hän oli kuparisepän kisälli muuttaes­saan Turkuun maaliskuussa 1819. Hämeenlinnaan Komoin saapui heinäkuussa 1821. Kun hänet syyskuussa 1823 vihittiin neito Gustava Olinin kanssa, hän oli jo saanut mestarikirjan ja porvarioikeudet.

Pariskunta vihittiin Helsingissä. Hämeenlinnan rippikirjassa Gustava Olinille ei ole merkitty syntymäaikaa, mutta vuosien 1824–1830 kirjassa syntymäpaikaksi on merkitty Vihti. Sen ja muutamien muiden vihjeiden perusteella voi päätellä, että hän oli Sorkin rusthollarin Johan Henrikinpojan tytär Vihdin Ollilasta, syntynyt 2.11.1798.  Gustava ja sisarukset ottivat sukunimen Olin, ja sisarista Ebba Kaisa (s. 17.8.1791) ja Hedvig (s. 22.5.1787) asuivat jonkin aikaa Komoinin perheessä Hämeenlinnassa. Ebba Kaisa (rippikirjassa virheellisesti Eva Kaisa) mainitaan piikana ja Hedvig kälynä (svägerska). Lisävarmennusta antaa se, että Komoinin tytär Erica Vilhelmina, joka 15-vuotiaana muutti Nurmijärvelle Lepsämän Iso-Labbartille, on siellä merkitty emännän sisarentyttäreksi (värdinnans systerdotter). Emäntänä oli silloin Ebba Kaisa Olin. Myös isännän ensimmäinen vaimo Ulrika Olin oli samaa sisarussarjaa.

Vuonna 1824 Komoin sai lainhuudon vallesmanni Henrik Tallgrenilta ostamaansa tonttiin numero 107. Se sijaitsi Kuningattarenkadun eli nykyisen Raatihuoneen­kadun varrella. Komoinilla oli vuosien mittaan toistakymmentä oppipoikaa ja koko ajan ainakin yksi kisälli. Verstaassa valmistettiin lähinnä taloustavaroita. Hyvän kuvan tuotannosta saa puolison perukirjasta vuodelta 1830. Varastossa oli kuparia, lyijyä ja tinaa sekä valmiita tuotteita: kahvipannuja, kastrulleja ja isoja kattiloita, käsiruiskuja, juoma-astioita, pesuvateja ja vesikauhoja, paistinpannuja, vormuja eli kakkuvuokia, tratteja, mittakannuja, kaksi yöastiaa, siirappikannu, leipäpistin, siivilä ja riivinrauta. Asiakaskunta näkyy koostuneen lähinnä kaupungin säätyläisistä, sillä velallisten joukossa oli muun muassa maaherra, pormestari, everstiluutnantti, apteekkari, kappalainen ja kultaseppä.

Johan Komoinille ja Gustava Olinille syntyi nopeassa tahdissa neljä lasta: Erica Vilhelmina 29.7.1824, Gustava Carolina 10.10.1825, Carl Johan 29.1.1827 ja  Gustaf Adolf 21.5.1828. Marraskuussa 1829 syntyi vielä Amalia Charlotta, joka kuoli 19 päivän ikäisenä. Äiti Gustava menehtyi synnytyksen jälkiseurauksiin 3.12.1829.

Perunkirjoitus Gustava Olinin jälkeen pidettiin maaliskuussa 1830, ja perinnönjako tehtiin heinäkuun lopulla. Talo arvioitiin 2 000 seteliruplan arvoiseksi. Käteistä pesässä oli noin 270 ruplaa ja kulta- ja hopeaesineitä noin 200 ruplan arvosta. Perheen talous näyttää olleen kunnossa, sillä taloustavaroita, huonekaluja ja vaatteita oli runsain mitoin. Kotieläiminä oli kaksi lehmää ja kaksi valakkahevosta. Matkoja varten oli keltainen kahdenistuttava reki ja vihreät kuriirikärryt, lisäksi oli työrattaita ja -rekiä. Pesän varat olivat 6 398 seteliruplaa, ja vähennyksiä oli vähän yli 1 010 ruplaa.

Komoinin hyväksyntä perinnönjakoasiakirjassa. Toinen allekirjoittaja oli lasten edunvalvojana toiminut raatimies ja kultaseppä Carl Zachris Schultz.

Sofia Vilhelmina Lilius

Johan Komoin solmi uuden avioliiton elokuussa 1830. Morsian oli Sofia Vilhelmina Lilius, Vilhelminaa kutsumanimenään käyttänyt edesmenneen kirkkoherra Martin Liliuksen ja Barbro Sidonia Liliuksen tytär. Vilhelmina oli lähetetty 15-vuotiaana Benvikin pellavanjalostusopistoon, mistä hän palasi kotiin vain kahden vuoden opiskelujen jälkeen koulun lopettaessa toimintansa. Benvikissä Vilhelminaa kuvailtiin luonteeltaan tasaiseksi ja vakavamieliseksi. Hänestä tuli 22-vuotiaana äitipuoli neljälle lapselle, joista vanhin oli kuusivuotias. Omia lapsia Vilhelminalle syntyi kuusi, joista neljä menehtyi pienenä: Sofia Lovisa (1831–1832), Sofia Olivia, s. 6.12.1832, Gustaf Ferdinand (1834–1837), Johanna Fredrika (1836–1837), Fredrika Lovisa (1837–1838) ja Carl Christian, s. 27.1.1840.

Kupariseppä Komoinin talo tuhoutui Hämeenlinnan palossa vuonna 1831. Kotinsa menettäneet kaupunkilaiset sijoitettiin asumaan tulelta säästyneisiin taloihin. Hätäapuna jaettiin ruokatarvikkeita, joita myös Komoihin perhe sai. Omaisuutensa menettäneille annettiin avustusta palon jälkeen perustetun komitean kautta, mutta kaikkia menetyksiä avustukset eivät kattaneet. Kupariseppä Komoin ei enää pystynyt saavuttamaan entistä elintasoa. Vuonna 1834 hän sai lainhuudon tonttiin numero 131, mutta hänen kuollessaan keuhkotautiin joulukuussa 1843 perhe asui tontilla 114. Kuolinpesä oli varaton, ja leski Vilhelmina sekä lasten edunvalvoja anoivat pesän asettamista konkurssiin.

Isän kuollessa lapsista asuivat kotona enää Sofia Olivia ja Carl Christian. Komoinin ensimmäisessä avioliitossa syntyneet pojat oli lähetetty jo nuorina käsityöläisoppiin Pietariin. Tyttäristä vanhempi, Erica Vilhelmina, muutti tätinsä emännöimään Nurmijärven Iso-Labbartiin. Gustava Carolina lähti vuonna 1841 lääninkamreerin perheeseen mamselliksi eli kamarineidoksi tai hieman ylempiarvoiseksi palveli­jattareksi. Vilhelminan ja lasten vaiheisiin palataan myöhemmin.

Lähteitä:

KA Hml: 

Hämeenlinnan RO, Ec: 10 Perukirjat 1829–1837. 

Hämeenlinnan maistraatin arkisto, Ha: 1 Kaupungin palon jälkeisen
avustuskomitean asiakirjat, luettelo tuhoutuneen omaisuuden omistajista. 

Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan arkisto. I Jee: 3 Perukirjat 1837–1848. 

Arvo Nikon kokoelma. Kortisto Hämeen­linnan käsityöläisistä.

Kahila, Esa 1938: Hämeenlinnan käsityön historiaa. Hämeenlinnan Lydia.

Lindeqvist, K. O. 1930: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809–75. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki.