Naisten viikosta (18.–24.7.) kirjoitettiin 1800-luvun suomalaislehdissä ainakin lähes vuosittain. Tässä maininta vuodelta 1883:
Hämeenlinnasta.
Sataa, eikä lakkaakaan. Monella maanmiehellä on koko näitten pitkällisten sateitten aikana ollut heiniä maahan niitettynä; niitäpä tuskin enään woidaan mätänemästä estää. Sitä wastaan on kaste nähtäwästi wirkistänyt kaikkia suwitoukoja. Lieneepä wielä märkyys tehnyt hywää rukiin jywällekin, jonka jo peljättiin kuiwuudesta mitättömän pieneksi supistuwan. – Poutaa nyt taasen mitä hartahimmasti toiwotaan. Entäpä jos sitä tulisikin naisten wiikolla, koska naiset muutenkin näihin aikoihin owat niin miehekkäiksi muuttuneet.
Hämeen Sanomat 20.7.1883
Ruotsalaislehdissä naistenviikko (flickveckan, fruntimmersveckan) mainittiin ainakin jo 1840-luvulla. 22.7.1871 göteborgilainen Förposten-lehti luetteli naisten viikon nimet ja kertoi jokaisen nimen taustan: Sara, Margareta, Johanna, Magdalena, Emma ja Kristina. Suomessa naisten viikko on ollut vuodesta 1929 lähtien kuuden päivän sijasta seitsemän päivän mittainen, sillä tuolloin Fredrik-nimen tilalle tuli Riika (ja myöhemmin Riikka).
Vuonna 1889 naisten viikko eteni Suomessa säiden puolesta tähän malliin:
Naisten-wiikko on naisten wiikko tänäkin wuonna. Saara tuiski tuulta, wäänsi wettä, mitä jaksoi ja Kreeta myöskin nyrrysteli, sai tällöin kulloin wettäkin silmiinsä, mutta leppyi illaksi warsin kiltiksi muoriksi. Hanna oli kuin päiwänpaiste ja kesäsulo; mutta siellä päiwänpaisteen takana, siellä oli mitä olikaan, joka teki olemisen niin rasittawaksi kuin myrskyn edellä. Matleena oli mitä ilkeimmällä tuulella, naama rypyssä, nenä huulille wenynyt, wetisti, kuin paha ämmä ainakin, aamusta iltaan asti ja taisipa paha wesiinsä wihdoin menehtyä. Olga myös oli nyreällä mielellä, otsa pilwellä ja wedet silmissä koko aamupäiwän, mutta päiwällisuni kaiketi rauhoitutti sen werran hermoja, että wedet jälkeen puolenpäiwän oliwat kuiwumaan päin, ja kun kahwin aika lähestyi, niin wälähti silmissä hetkeksi kaste, kirkas kuin auringon säde, mutta waan hetkeksi, ikään kuin salaa, ja sitte taas otsa ryppyyn, waikka suupielet – niin, ken tässä wielä leppeitä silmiä! Kirsti-piika ei huonompi hänkään emäntiänsä; pitäähän tässä olla kuin muutkin, sillä muuten tuo Jaakko, niin – niin!
Aura 26.7.1889
Uudenkaupungin Sanomat valisti lukijoitaan vuonna 1896 pitkällä selostuksella, joka julkaistiin muutamissa muissakin lehdissä:
Kuten tunnettu, nimitetään nuo kuusi päiwää heinäkuun 19–24 naisten wiikoksi, ja sanotaan että niinä päiwinä tawallisesti sataa. Ensimmäisenä naisista on Saara, Aprahamin puoliso ja sisarpuoli, hän joka lupauksen mukaan tuli suuren kansan äidiksi. Sen jälkeen on Margareta. Almanakan Margareta oli kaunis kristinuskoon kääntynyt nainen, Antiokian epäjumalanpapin tytär. Roomalainen maaherra Olybrino kosi häntä, mutta kun hän ei suostunut menemään pakanalle puolisoksi, ruoskittiin häntä kauheasti witsoilla ja wietiin raskaasti kahlehdittuna wankeuteen. Kun ei wielä toisenakaan päiwänä suostunut menemään Olybrinolle, poltettiin häntä tulisoihduilla, keitettiin kuumassa wedessä ja mestattiin lopullisesti heinäkuun 20 p:nä w. 152. Jos tänä päiwänä sataa, tulee koko heinänkorjuun aika waikeaksi.
Sitten on Johanna. Hän oli englantilaista syntyperää, kotoisin Mainzista. Pukeutui miehen pukuun pakeni kotipaikaltaan ja tuli Ateenaan, jossa opiskeli. Sen jälkeen muutti Roomaan, jossa eli koulumestarina ja tuli tunnetuksi suuresta opistaan ja nuhteettomasta elämästään. Hänestä tuli wihdoin paawi, jota wirkaa hän toimitti 2½ wuotta aiwan mallikelpoisella tawalla. Loppu oli surkea. Synnytti lapsen kulkiessaan kadulla eräässä juhlakulkueessa. Kun kansa täten sai tietää hänen oikean sukupuolensa, tuimistui se niin, että paikalla kiwitti tämän naispaawin kuoliaaksi.
Heinäkuun 22 p:nä on Magdalena. Hän oli Uudessatestamentissa mainittu Maria, kotoisin Magdalan kylästä. Wanhan sananparren mukaan Magdalena itkee mielellään, s. o. sinä päiwänä sataa tawallisesti.
Tänä wuonna alkoi mätäkuu Magdalenan päiwänä, jolloin aurinko tuli jalopeuran merkkiin. Mätäkuu on saanut nimensä siitä, että noin kuukauden ajan tästä eteenpäin on waikeata säilyttää lihaa mätänemästä.
Heinäkuun 23 p:nä on Emma. Hän oli keisari Kaarle Suuren tytär ja oli tunnettu rakkaussuhteistaan keisarin kirjuriin, tuohon paljon oppineeseen nuoreen Eginhardiin. Keisari wihdoin suostui antamaan tyttärensä Eginhardille puolisoksi. Jos tämä päiwä on selkeä ja lämmin, tulee hywä wuosi.
Sen jälkeen on Kristina. Almanakan Kristina oli kristinuskoon kääntynyt italialainen nainen, joka antoi wanhempiensa kultaiset ja hopeaiset epäjumalankuwat köyhille. Isä suuttui tästä niin, että heitti tyttärensä mereen. Tytär ei kuitenkaan hukkunut, waan tuli pelastetuksi. Sen jälkeen sama tytär ammuttiin nuolilla heinäkuun 24 p:nä 300.
Naisten wiikon aloittaa Fredrik ja lopettaa Jaakko. Fredrik oli ahkerana piispana Utrechtissa. Tämä oli nuhdellut keisaria hänen luwattomasta awioliitostaan, jonka wuoksi keisari lähetti murhaajia murhaamaan piispan kirkossa. Pelastakseen murhamiehensä kansan kostolta, kätki hän kädellään saamansa kuolettawan haawan siksi, että murhamiehet ennättiwät päästä pois kirkosta pakoon. Pidettyään sen jälkeen yleisölle puheen, laskeusi hän alas hautaan ja nukkui kuoleman uneen heinäkuun 18 p:nä 838. Jakob almanakassa on apostoli Jakob wanhempi jonka Herodes Agrippa antoi mestata heinäkuun 25 p:nä w. 44. Ensin hänen ruumiinsa haudattiin Jerusalemissa, mutta siirrettiin myöhemmin Compostellaan Hispaniassa.
Uudenkaupungin Sanomat 31.7.1896
Turun Lehdessä julkaistiin heinäkuun lopulla 1898 Kirje Raumalta. Sen alkupuolen aiheena oli naisten viikko:
Puheen aluksi kerron tässä nyt hiukkasen tuosta kiusallisesta ”naisten wiikosta”. Mutta kun arw. lukijoiden joukossa löytynee yksi ja toinen, joka ei tiedä mitä ja milloin koko tuommoinen naisten wiikko onkaan, niin heidän waraltaan pyydän saada selitykseksi lausua, … että naisten wiikko oli wiime wiikko, sentähden, kun sillä wiikolla on niin monta naisen nimipäiwää. Tiistaina näetten on tuo ylewä patriarkallinen Saara, keskiwiikkona niinikään wanhanaikuinen Margareta, torstaina taasen uusimuotinen Johanna, perjantaina wanha Matleena ja lauwantaina keisarillinen Olga. – Toiseksi on tuo wiikko senkin tähden tahdottu nimittää naisten wiikoksi, kun sillä wiikolla tawallisesti aina satelee, – huolimatta siitä, että silloin on paraillaan kiireellinen heinän teon aika, sekä kolmanneksei wielä senkin tähden, että sillä wiikolla alkaa tuo kiusallinen mätäkuu, tuottaen monta harmia ja ikäwyyttä naisille, semminkin emännille ja emännöitsijöille. No niin! – Siinähän sitä jo lienee kylliksi naisten wiikon ominaisuuksia.
Turun Lehti 30.7.1898.
Lopuksi sitaatti Karjala-lehdestä heinäkuun lopulta 1908:
Saarat, Margareetat, Johannat, Magdaleenat, Olgat ja Kirstit owat taas wuoden wäliajan jälkeen saaneet pitää päiwiään ja – kuten wilpittömästi toiwon – ilman että tuo wuosi on tuonut sanottawia waurioita mukanaan. Jos kuitenkin jotkut heistä peiliin kurkatessaan eiwät olisi täysin tyytywäisiä, kerron heidän mielensä kirkastukseksi yhtä ja toista noiden nimien aikaisemmista omistajista.
Saara oli wanha rouwa itämailla. Hänet te luultawasti tunnette, mutta kehotan kuitenkin warmuuden wuoksi wilkasemaan ”huoneen tauluun”. Waimot olkoot…
Margareta oli pieni, kiltti tyttönen, jota ankara isä tahtoi pakottaa naimisiin miehen kanssa, jota hän inhosi. – –
Johanna, tuo uljas, uhkea Orleansin neitsyt istuutui aikoinaan hewosen selkään ja pelasti isänmaansa. Sitten hän ensin paloi polttorowiolla ja meni sen jälkeen naimisiin erään ratsumestarin kanssa. Tarkotan, että wanhemmat historioitsijat kertowat hänen palaneen, kun taas nuoremmat wäittäwät hänen menneen naimisiin. Jälkimäisessä tapauksessa lie olikin warmaan ratsumestari, jolla oli joskus kuuma.
Magdaleena oli hieman oikukas neitonen, mutta eihän sitä woi ihmetellä, kun tiedetään, että hänessä asusteli pikkupaholaisia kokonaista seitsemän kappaletta. Liekköhän niitä nykyisissäkin Magdalenoissa? Jos on, niin toiwon, että heidän nykyiset tai tulewat miehensä ajaisiwat wuokralaiset pois ja tekisiwät Leenoistaan yhtä kilttiä kuin heidän edeltäjänsäkin oli ikänsä lopulla.
Olgasta minulla on sanottawana waan sitä, että hän keikahti talonpoikaistytöstä suuriruhtinattareksi, kuolemansa jälkeen pyhimykseksi ja nyt meidän almanakkaamme Emman sijaan mätäkuutyttöjen joukkoon.
Kirsti, niin, muistatte julman Kirstin, hurjan Kurjen ja onnettoman Elinan! Oi, Kirsti, Kirsti! Kuule, kuinka ”linnassansa immikko walwowi huollen…”
Hm, näkemiin asti, Saara, Margareetta, Johanna, Magdaleena, Olga ja Kirsti! Wuoden perästä on taas teidän wiikkonne!
Karjala 26.7.1908
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
