Joentakana asuva David Lindgrén (s. 1823) oli pitänyt maakauppaa kestikievarinsa yhteydessä vuodesta 1862. Hän kuoli lavantautiin toukokuussa 1868, ja hänen tilalleen muutti Läyliäisten Ala-Oilan talossa 10.8.1847 syntynyt Aleksanteri (Aleksander) Jaakonpoika. Muuttaessaan Aleksanteri otti edellisen kauppiaan sukunimen ja avioitui David Lindgrénin lesken, Maija Stiina Kustaantyttären kanssa. Pariskunta vihittiin 1.8.1869. Aleksanteri oli silloin 22-vuotias, Maija Stiina täyttänyt jo 41 vuotta.
Aleksanteri Lindgrénin maakauppa-anomusta käsiteltiin ensin kuntakokouksessa maaliskuussa 1869, jolloin ”yksimielisesti myönnettiin soveliaaksi ja tarpeelliseksi talonpoian Aleksander Lindgrénin asettaminen Maakauppiaaksi Jokiniemen kestikievariin Lopen pitäjässä.” Lindgrén lähetti sen jälkeen anomuksensa Hämeen lääninkansliaan, ja kun hän oli toimittanut papintodistuksen sekä vaadittavat todistukset luku- ja kirjoitustaidosta, laskutaidosta ja kirjanpidon osaamisesta, maaherra antoi myönteisen päätöksen kesäkuun lopulla.
Lindgrén oli saanut todistuksen luku- ja kirjoitustaidostaan pyhäjärveläiseltä kansakoulunopettajalta, M. Kahilaiselta:
Talollisen poika Aleksander Lindgrén Lopen pitäjän Läyliäisten kylästä on tänäpäivänä minun luonani pidetyssä koettelemuksessa osottanut Suomen kielen kirjoituksessa sekä käsikirjoituksen, oikokirjoituksen että ajatuksenjuoksun suhteen välttävän taidon, joka täten todistetaan, aikomuksessa kun hän on pyrkiä maakauppiaaksi Lopen pitäjään.
Pyhäjärvellä Maaliskuun 11 p. 1869
M. Kahilainen
Kansakoulun opettaja
Laskutaidosta ja kirjanpidon osaamisesta Lindgrén toimitti kaksi todistusta: ensimmäinen oli kahden helsinkiläisen kauppiaan tammikuussa 1869 allekirjoittama, toisen antoivat kesäkuussa hämeenlinnalaiset kauppiaat H. W. Helenius ja C. J. Collin.
Että talollinen Aleksander Jaakonpoika Lindgrén Oila Lopen Läyliäisten kylästä on kirjoitus- ja laskutaitoinen sekä tuntee täydellisesti sellaisen kirjanpidon, jota tarvitaan maakaupan harjoittamisessa, sen todistavat Hämeenlinnassa 26. kesäkuuta 1869
H. W. Helenius, kauppias C. J. Collin, kauppias ja raatimies
Aleksanteri Lindgrénillä oli maakaupan ja kestikievarin lisäksi vuodesta 1873 myös värjäysverstas. Liikkeenpidossa alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia. Vuonna 1880 hän tarjosi koko talouttaan vuokralle:
Lopen pitäjässä Joenta’an Kylässä annetaan wuokralle nyt kohta eli ensi Marraskuun 1:stä päivästä, wiideksi wuodeksi eli pidemmäksi ajaksi, kaunis talous Ristitien warrella 3 nykyistä wirstaa Lopen kirkolta ja 22 wirstaa Riihimäen rautatien asemalta, jossa nykyjään on kestikiewari, kauppapuoti, ynnä wärjärin tehdas prässin kanssa ja on sanotussa paikassa pidetty kihlakunnan käräjät, koska kaikkiin näihin löytyy tarpeeksi riittäwät huoneet. Arentimies saa myös lunastaa ostohinnoilla kaikki kauppapuodista löytywät tawarat, ja wähän peltoa perunamaaksi. Arenti-ehdoista, sekä muista kauppaa koskewista asioista sopii pikemmin suostua paikalla eli kirjallisesti allekirjoitetun kanssa, joka myös waatii kelwolliset takaukset arenti-ehtojen täyttämisestä.
Lopelta Jokiniemen kestikiewarista Huhtik. 1 p. 1880.
Postitie: Riihimäki Loppi.
Aleksander Lindgren.
Maakauppias ja kestikiewari.
Ei ole selvinnyt, saiko Lindgrén talon vuokralle. Taloustilanne jatkui vaikeana, ja vuoden 1886 lokakuussa Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä oli ilmoitus maakauppias Lindgrénin konkurssia koskevasta velkojainkokouksesta. Myös avioliitto päättyi. Tuomiokapituli antoi pariskunnalle erokirjan helmikuussa 1888. Entinen puoliso jäi Jokiniemeen, ja Aleksanteri, joka nyt oli ottanut suomenkielisen nimen Ojanen, muutti Sajaniemeen. Hänet mainitaan rippikirjassa värjärinä ja jo vuoden 1891 henkikirjassa jälleen kauppiaana.
Aleksanteri Ojanen piti kauppapuotiaan noin vuoteen 1907 saakka. Hän oli tammikuussa 1895 mennyt naimisiin itseään 20 vuotta nuoremman Miina Niemisen kanssa. Pariskunnalle syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Saimi Katariina -tyttärestä tuli kansakoulunopettaja. Paavo katoaa rippikirjasta vuonna 1917: ”tietämättömissä.” Nuorempi poika Mikko Julius kuoli keuhkokuumeeseen 26-vuotiaana. Kaupanpidon lopetettuaan Aleksanteri Ojanen asui edelleen Sajaniemessä. Hän oli kuollessaan lähes 82-vuotias.
Lähteitä:
KA Astia. Hämeen lka. A DIAARIT. Saapuneiden anomusasiain diaari (1862-1862). Tiedosto 106. Kansallisarkisto. Viitattu 23.6.2025. Saapuneiden anomusasiain diaari (1869-1869). Tiedosto 270. Kansallisarkisto. Viitattu 23.6.2025.
KA Hml Hämeen lka, Ed: 269. Saapuneet anomus- ja ulosottoasiain asiakirjat 177/209–160/280 1869.
Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto. Uusi Suometar 9.4.1880 no 43 ja 19.4.1888 no 90. Suomalainen Wirallinen Lehti 28.8.1886 no 198. Riihimäen Sanomat 23.7.1929 no 167. Linkit tekstissä.
SSHY. Jäsensivut.
Artikkelikuva ja kuva todistuksesta: KA Hml Hämeen lka, Ed: 269.
