Albert Mäkeläinen
Vuoden 1865 kunnallisasetuksen mukaan kuntien velvollisuudeksi tuli järjestää koulutoimi. Lopelle ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1867 rovasti K. F. A. von Qvanténin ja hänen puolisonsa Edla von Qvanténin lahjoittamalle Heikkilän tilalle. Lahjoittajat suosittelivat koulun ensimmäiseksi miesopettajaksi Jyväskylän seminaarissa opiskelevaa Albert Mäkeläistä, joka ”oli pitäjäläinen ja tunnettu syvästi uskonnolliseksi”.
Albert Mäkeläinen syntyi Jalkusen rusthollissa Sajaniemessä 21.10.1837 Joentaustan Mäkelästä Jalkuseen vävyksi tulleen Abraham Erikinpojan ja Jalkusen Fredrika Topiaantyttären esikoisena. Kummeina olivat leskirouva Hedda Catharina Collin, Mällin rusthollari Juho Juhonpoika ja talollisen vaimo Eeva Liisa Heikintytär tyttärineen Sajaniemestä sekä Mäkelän isäntä Erik Erikinpoika ja hänen poikansa Magnus Joentakaa.
Abraham Erikinpojasta tuli Jalkusen rusthollari appensa jälkeen. Hän oli myös ruotumestari ja kuudennusmies. Kun Abrahamin isä kuoli, Abraham muutti perheineen syntymäkotiinsa Mäkelään.
Isä-Abrahamin kuoltua Albertista tuli 22-vuotiaana Mäkelän isäntä ja kuudennusmies. Hän tunsi kuitenkin kutsumuksekseen opettajan ammatin, luovutti kotitalon veljelleen ja lähti vuonna 1863 perustettuun Jyväskylän seminaariin, joka oli ensimmäinen suomenkielisiä kansakoulunopettajia valmistanut laitos Suomessa. Ilmeisesti tässä vaiheessa sukunimeksi valikoitui Mäkeläinen kotitalon mukaan. Vuonna 1861 Albert oli vihitty Sandnäsin Rosa Maria Anderssonin kanssa. Rosa Maria menehtyi keuhkotautiin vuonna 1865. Edellisenä vuonna oli syntynyt pariskunnan ainoa lapsi, tytär Ilma.
Albert Mäkeläinen sai päästötodistuksen seminaarista vuonna 1867. Opiskelijoiden joukossa hänen taustansa oli tavanomainen, useimmat samana vuonna valmistuneet miesopiskelijat olivat talollisten tai käsityöläisten poikia. Naisopiskelijoiden joukossa oli muun muassa käsityöläisten, laivurin, kapteenin, kruununvoudin, kauppakirjurin ja rovastin tyttäriä. Samalla vuosikurssilla oli opiskellut myös kuopiolainen kauppiaantytär Ulrika Vilhelmina Johnson, joka kuitenkin keskeytti opintonsa mentyään naimisiin seminaarin luonnontieteiden opettajan Johan Ferdinand Canthin kanssa. Ulrika Vilhelmina Canth alkoi käyttää etunimeä Minna.
Albert Mäkeläinen oli yksi kolmesta opettajakokelaasta, jotka seminaarin päättäjäisissä pitivät kiitospuheita. Hän lausui lämpimät kiitokset johtaja Uno Cygnaeukselle ja opettajakunnalle. Syyskuussa samana vuonna Albert vihittiin Sumiaisten kappalaisen tyttären Lydia Laguksen kanssa. Lydia oli syntynyt Juuassa vuonna 1845. Hän kävi Savonlinnan ruotsalaisen tyttökoulun ja aloitti sen jälkeen opiskelun Jyväskylän seminaarissa, mutta erosi sieltä mennessään naimisiin.
Mäkeläiset asuivat kansakoulunopettajan puustellissa Heikkilässä vuodesta 1867. Albert Mäkeläisen aika koulun opettajana jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli keuhkotautiin hieman alle 34-vuotiaana, 3.8.1871. Ensimmäisessä avioliitossa syntynyt Ilma oli silloin seitsenvuotias, vuonna 1870 syntynyt Imne vajaan vuoden ikäinen. Nuorin lapsi, Selim Julius Bernhard, syntyi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1872 Sumiaisissa, jonne Lydia oli muuttanut.
Lydia Mäkeläinen jatkoi kesken jääneitä opintojaan vuonna 1874 ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1878. Ensimmäinen opettajan virka oli Laukaassa, sen jälkeen Viitasaarella. Pitkäaikaisin työpaikka oli Pieksämäen kirkonkylän kansakoulussa vuodesta 1880. Vuonna 1905 hänelle myönnettiin 750 markan vuotuinen eläke.
Josefina Charlotta Östdahl
Heikkilän tyttökoulun opettajaksi valittiin Josefina Charlotta Östdahl, joka oli valmistunut samalta seminaarin vuosikurssilta kuin Albert Mäkeläinen. Josefina Charlotta oli syntynyt Turussa 17.11.1835. Vanhemmat olivat nikkarimestari Samuel Östdahl ja Maria Charlotta Sandholm. Josefina ei omien sanojensa mukaan osannut ollenkaan suomea seminaariin tullessaan.
Heikkilän kouluun ilmoittautui ensimmäisenä toimintavuotena 27 poikaa ja 20 tyttöä. Kaikki oli aluksi puutteellista. Koulutarvikkeita ja kirjoja ei juuri ollut oppilaille jaettavaksi. Tytöt opiskelivat aluksi hatarassa ja vetoisassa väentuvassa, eikä naisopettajan asunnossakaan ollut kehumista, sillä Josefina Östdahlille tarjottiin asunto renkituvasta. Tytöille valmistui oma koulurakennus viiden vuoden päästä. Josefina Östdahl oli jo vuonna 1870 muuttanut opettajaksi Joroisten Huutojärvelle. Hänen viimeinen virkapaikkansa oli Nastolan kirkonkylän kansakoulussa, jossa hän opetti 30 vuotta.
Vanhuudenpäivinään Josefina Östdahl asui niin ikään opettajana toimineen sisarensa luona. Josefinaa haastateltiin Suomen Nainen -lehteen vuonna 1926, jolloin hän täytti 90 vuotta. Hän oli silloin ainoa vielä elossa oleva vuonna 1863 seminaarin aloittaneista oppilasta, ja kertoi muun muassa uransa alkutaipaleesta Lopella. Hän oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa vielä 95-vuotispäivää vietettäessä. Josefina Östdahl kuoli 98-vuotiaana vuonna 1934.
Lähteitä
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
Uusi Aura 12.6.1927 nro 156; Suomen Virallinen Lehti 20.6.1878 nro 73; Kansakoulu 15.6.1878 nro 12; Keskisuomalainen 16.12.1922 nro 288; Uusi Suometar 26.10.1905 nro 288; Suomen Nainen 23.1.1926 nro 2; Koti 1.1.1931 nro 1; Opettajain Lehti 27.4.1934 nro 17.
Jyväskylän seminaari 1863–1937. Muistojulkaisu. Toim. J. M. Mikkola, Artturi Leinonen, Sulo Eskola. Helsinki 1937.
Kallenautio, Jorma 1976: Lopen historia kunnallisen itsehallinnon aikana. Lopen kunta, seurakunta ja manttaalikunta.
