Anonyymi kirjoittaja lähetti vuoden 1900 huhtikuussa Hämeen Sanomiin uutisia Lopelta:
– Lopen uutisia.
Ihmisjahtia pidettiin Pollon torpassa Lopella wiime wiikolla. Mainitussa torpassa oli jonkun aikaa oleksinut eräs kulkuri, joka sanoi olewansa työnetsinnässä ja odottawansa siksi, kunnes tukkia ruwetaan uittamaan. Hän söi siis torpan ruokaa ja kun arwasi maksu-ajan olewan käsillä, niin katsoi parhaammaksi panna pillit pussiin ja lähteä käpälämäkeen. Waan miten olikaan, huomasi torpan wanha isäntä miehen aikeet ja läksi karkuria ajamaan jälkiä myöten. Käytyään jonkun matkaa tietä myöden loppuiwat jäljet ja karkuri oli kadonnut jäljettömiin, mutta wihdoin löydettiin hän kuitenkin makaamasta piilopaikassa aidan ja lumihangen wälillä. Karkuri oli poikennut tieltä ja kiiwennyt jonkun matkaa pitkin aitaa pettääkseen siten takaa-ajajiansa, joita oli karttunut 2 lisää. Waan nytkös alkoi kowa kilpajuoksu, karkuri edellä ja ajajat perässä, mutta yht’äkkiä se täytyi keskeyttää, sillä eteen sattui suuri tulwillaan olewa oja. Karkuri ja ajajat konttasiwat kainaloitaan myöten sywässä lumihyyrteessä. Tässä temmellyksessä irtaantui karkurilta toinen lipakas, jota hän kiinni saatuna pyysi päästä etsimään päästäkseen siten irti. Mutta kun ei sitä hänelle myönnetty, niin löytyi se hänen takkinsa powesta. Nyt wietiin karkuri takaisin Pollon torppaan, waan täällä tultiinkin huomaamaan, ettei hänellä ollut penniäkään rahaa, millä maksaa ruokansa. Torpan wäki oli kuitenkin siksi armeliasta, että antoiwat miehen rauhassa mennä matkaansa, wieläpä lahjoittiwat hänelle hywät saappaat, joten hänen ei enää tarwitse näin kelirikon aikana lapikkailla talsia.
Kirjoittajalla oli muitakin uutisia kerrottavana:
Suurta waiwaa ja wastusta on Loppilaisilla tänä kewäänä ollut luujauho-tilauksistansa. Tawallisuuden mukaan on heillekin lähetetty rahtiseteli ja lasku tilauspaikasta, mutta kun he sitte owat hewosin lähteneet Riihimäen asemalle, niin luujauhoja ei ollutkaan saatawissa. On täytynyt siis palata tyhjin toimin takaisin ja tehdä uusi matka, joka ei suinkaan ole ollut hauskaa kaikkein pahimman kelirikon aikana.
Tukin uitto Topennon joella on alkanut ja näkywätkin tukit kulkewan hywää wauhtia, waikkei wesi mainitussa joessa ole läheskään niin korkealla, kuin oli odotettu.
Rataskeli on jo täälläkin. Jäätä maanteillä on ainoastaan metsäisissä paikoissa.
Samana keväänä, 25.4.1900, Hämeen Sanomat kertoi kahakasta, jonka aiheutti vimmastunut vävy:
Suuri kilpajuoksu Lopella. Tässä äskettäin Lopella peuhasivat isäntä, kaksi wäwyä ja eräs kylän mies wiinapullon ääressä. Wiinapäissä tuli riita wäwyjen wälille, ja niin ankara, että kyläinen wäwy meni ulos ja otti reestä kirween, löi sillä ikkunalasit rikki ja kolautteli niin lujasti, että kirweswarsi meni poikki. Mutta olipa reessä wielä toinen ja kolmaskin kirwes, joiden awulla jo meni ikkunat puitteineen säpäleiksi. Hän ajoi pakosalle miehet ja waimowäen, paitsi emäntä jäi, joka on ollut kipeänä jo monta wuotta. Pakenewat riensiwät lähimpään naapuriin, jonne oli toista kilometriä matkaa, paljain jaloin ja paljain päin, niin että ennenkuin perillä pääsiwät, niin oli weri joka kolmannessa askeleessa, kun oli kowa routainen tie. Wimmastunut wäwy riisui keskellä pihaa waatteet yltään ja sitten alastomana huuhtoi kaluja rikki hakata.
Myöhemmin selvisi, että kahakka olikin tapahtunut Janakkalassa:
– ”Suuri kilpajuoksu Lopella” nimiseen uutiseen lehtemme 47 n:ossa on meille lähetetty sellainen oikaisu, että kahakka tapahtui Janakkalassa, waikka juoksuunlähteneet juoksiwat rajan toiselle puolelle, Lopelle. No, eroitus on jotakuinkin hieno.
Lähteet:
Hämeen Sanomat 25.4.1900 nro 47, 30.4.1900 nro 49 ja 4.5.1900 nro 51. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.
Artikkelikuva: Kutalanjokea.
